Äsken raivotessani mietin että mikä mulla on oikeestaan ees hätänä? Mulla on kaikki hyvin. Mä oon mä ja oikeesti ihan hemmetin ylpeä siitä. En haluis olla kukaan muu. En vaihtais mun ystäviäni, en perhettäni, en mitään. Mulla on hyvä näin. Vaikka en oo tyytyväinen mun ulkonäköön, enkä oo täydellinen, niin ei kukaan oo, ei kukaan. Mä oon äkkipikanen, mä oon mustasukkanen, menetän mun hermoni helposti, mä juoruan, mä valehtelen, mä oon epäkohtelias ihmisille joista en pidä. Mutta mä rakastan olla mä. Vaikka joskus tuntuu että ei mikään oo enää hyvin tai mikään ei oo niinkun ennen, niin se ei oo totta. Oppisimpa mäkin elämään sen asian kanssa kunnolla, ettei asiat aina mee niinkuin kuvittelee. Tulee takapakkeja, suunitelmat menee perseelleen, joskus on uhrauduttava eikä aina saa kaikkea mitä tahtoo. Vaikka tahtoskin jotakin tosi paljon.
aivan loistava postaus !
VastaaPoista